Valvojataulun ja päiväohjelman saastuttamisen seurauksena

On totta, että harkitsin tänne tuloani tänä vuonna hyvin kauan miettien, saisinko täältä enää sitä mitä joskus sain.  Nyt täällä ollessani olen usein miettinyt miksi käytän lomaani tällaiseen. Kuitenkin tänään, viimeisenä päivänä, muun sinfiksen soittaessa (kyllä, minulla on yksi stemma koko leirillä) kaverin kanssa kahvilla jutellessa tuli oikeanlainen fiilis. Kesä ei olisi sama ilman Orivettä ja sen takia tänne täytyy joka vuosi tulla. Joka hetki ei ole ollut elämäni parhaimpia, mutta yleisesti ottaen, mitä muutakaan olisin tehnyt kuin pelannut yksiselitteisesti MAAILMAN PARASTA ihmissutta cornokellarissa, syönyt niiiin paljon ruokaa ja herkkuja (ja puuroa aamulla orkesterissa), juonut aivan liikaa kahvia, jaellut damagea esim. sipsien myrkyttämisestä, siivouskilpailussa saanut loistoidean tehdä huoneesta täysi kaaos (mm. kaadettiin huonekalut, silputtiin vessapaperia ympäri huonetta ja pursotettiin hammastahnaa seiniin), tullut kannetuksi löytötexiin ja tehnyt soittotunnilla opettajan kanssa biisin.

Pitäisi varmaan kertoa, mitä täällä tehdään. No en minä tiedä, täällä vaan ollaan Orivedellä! Edellä on mainittu asioita joita itse olen tehnyt, mutta ne tuskin koskettavat kovinkaan montaa henkilöä täällä. En osaa oikein kertoa tämän leirin menosta, kun itselleni tällä leirillä on yksinään niin suuret tunnesiteet. Henkilökohtaisesti minulla on tätä leiriä kohtaan niin suuri viha-rakkaussuhde, että en ole oikea henkilö kertomaan yleisestä fiiliksestä. Oma elämäni kirjaimellisesti alkoi tästä leiristä vuonna 2010. Ennen sitä en ollut mitään, en tuntenut ketään enkä tiennyt mistään. Toisaalta olin onnellinen, kun en oikeasti tiennyt että myös pahaa oloa on, elin sellaisessa pienen pienessä kuplassa. Tämän leirin takia se vanha elämäni pyyhkiytyi täysin kartalta, täältä kaikki alamäkikin alkoi. Silti palaan tänne joka vuosi, sillä ei elämä voisi jatkuakaan ilman tätä.

Muun leirin meisingeistä en tiedä, mutta ainakin cornoilla rokkaa. Joka ilta niin hyvä shushi, eilen niin hyvä matineaspektaakkeli, tänään niin hyvä cornopizza ja luultavasti niillä heitellään myös toisia naamaan tai jotain vastaavaa. Jaetaanhan tänään käyrätorvien damagerangaistukset (joita ylläripylläri on Terolla, opettajallamme, eniten).

Luultavasti ensi vuonna mietin vielä kauemmin tulenko tänne, mutta päädyn aina vain samaan tulokseen; onhan se pakko. Yksi vuosi vielä, ja sitten olen niiiin täysi-ikäinen. Ja niiiiin valvoja. Älkää antako Oriveden leirin kuolla, sillä onhan tämä nyt ehkä maailman paras juttu.

P.S. Niin hyvää Niiloa.

-Sieltä täältä-

Rakkain terveisin Nwy