On totta, että harkitsin tänne tuloani tänä vuonna
hyvin kauan miettien, saisinko täältä enää sitä mitä joskus sain. Nyt
täällä ollessani olen usein miettinyt miksi käytän lomaani tällaiseen.
Kuitenkin tänään, viimeisenä päivänä, muun sinfiksen
soittaessa (kyllä, minulla on yksi stemma koko leirillä) kaverin kanssa
kahvilla jutellessa tuli oikeanlainen fiilis. Kesä ei olisi sama ilman
Orivettä ja sen takia tänne täytyy joka vuosi tulla. Joka hetki ei ole
ollut elämäni parhaimpia, mutta yleisesti
ottaen, mitä muutakaan olisin tehnyt kuin pelannut yksiselitteisesti
MAAILMAN PARASTA ihmissutta cornokellarissa, syönyt niiiin paljon ruokaa
ja herkkuja (ja puuroa aamulla orkesterissa), juonut aivan liikaa
kahvia, jaellut damagea esim. sipsien myrkyttämisestä,
siivouskilpailussa saanut loistoidean tehdä huoneesta täysi kaaos (mm.
kaadettiin huonekalut, silputtiin vessapaperia ympäri huonetta ja
pursotettiin hammastahnaa seiniin), tullut kannetuksi löytötexiin ja
tehnyt soittotunnilla opettajan kanssa biisin.
Pitäisi varmaan kertoa,
mitä täällä tehdään. No en minä tiedä, täällä vaan ollaan Orivedellä!
Edellä on mainittu asioita joita itse olen tehnyt, mutta ne tuskin
koskettavat kovinkaan montaa henkilöä täällä. En osaa
oikein kertoa tämän leirin menosta, kun itselleni tällä leirillä on
yksinään niin suuret tunnesiteet. Henkilökohtaisesti minulla on tätä
leiriä kohtaan niin suuri viha-rakkaussuhde, että en ole oikea henkilö
kertomaan yleisestä fiiliksestä. Oma elämäni kirjaimellisesti
alkoi tästä leiristä vuonna 2010. Ennen sitä en ollut mitään, en
tuntenut ketään enkä tiennyt mistään. Toisaalta olin onnellinen, kun en
oikeasti tiennyt että myös pahaa oloa on, elin sellaisessa pienen
pienessä kuplassa. Tämän leirin takia se vanha elämäni
pyyhkiytyi täysin kartalta, täältä kaikki alamäkikin alkoi. Silti
palaan tänne joka vuosi, sillä ei elämä voisi jatkuakaan ilman tätä.
Muun leirin meisingeistä en
tiedä, mutta ainakin cornoilla rokkaa. Joka ilta niin hyvä shushi, eilen
niin hyvä matineaspektaakkeli, tänään niin hyvä cornopizza ja
luultavasti niillä heitellään myös toisia naamaan tai
jotain vastaavaa. Jaetaanhan tänään käyrätorvien damagerangaistukset
(joita ylläripylläri on Terolla, opettajallamme, eniten).
Luultavasti ensi vuonna
mietin vielä kauemmin tulenko tänne, mutta päädyn aina vain samaan
tulokseen; onhan se pakko. Yksi vuosi vielä, ja sitten olen niiiin
täysi-ikäinen. Ja niiiiin valvoja. Älkää antako Oriveden
leirin kuolla, sillä onhan tämä nyt ehkä maailman paras juttu.
P.S. Niin hyvää Niiloa.
-Sieltä täältä-
Rakkain terveisin Nwy
niin hyvää tekstiä ja niin hyvää Niiloa. ja myrkytettyjä sipsejä. ja voisin väittää että meidän huone näytti vähän saatanalta kun lähdettiin opistolta, mutta ei se mitään! niin hyvää alamäkeä.
VastaaPoistaps. "Tarinoita, tunnelmia ja kuvia -- Bloggaajina leirin valvojat ja johtajattaret!"
VastaaPoistaOnks Nwy valvoja vai johtajatar?